Luonne
Kotona Kassua voisi kuvailla mamman pieneksi lellipojaksi. Äärettömän hellyydenkipeä, ja aamu alkaa aina piristävästi tämän oripojan pehmeällä hörähdyksellä. Hoitotilanteessa Kassu on kärsivällinen, ja sen voisi antaa pikkulapsenkin käsiin. Ei keksi mitään omia hullutuksia, ja tallin henkilökunta pitääkin Kassua hoitotilanteessa yleensä vapaana. Satulavyötä kiristettäessä korvat heiluvat hiukan epämukavan tunteen ilmaisemiseksi, mutta jaksaa silti olla kiltisti silloinkin. Suitsien päähän laittaminen saattaa olla hankalaa, koska tykkää pitää päätänsä korkealla.
Ratsastaessa saattaa ilmetä hieman laiskuutta ainakin kotipuolessa. 'Äiti onko pakko?' voisi kuulua Kassun suusta, sen huomaa pojan ilmeestä kun tarvitsisi tehdä jotain haastavampaa. Esteistä Kassu ei juuri välitä, siihen tarvitsee aivan liikaa energiaa. Ori saattaa hämätä lähtemällä innokkaasti kohti estettä, mutta huomaamattomasti hidastaa juuri ennen hyppyä, aivan kuin se miettisi että 'hehhe, enpäs jaksakaan!' Maastossa piristyy, koska saa jättää kentän pölyt taakseen. Ei säiky mitään turhuuksia, mutta isompia autoja ja muita kovin rämiseviä kulkuneuvoja katselee vähän epäilevästi. Kouluradalla Kassu nauttii olostaan, ja hieman löllöstä luonteestaan huolimatta jaksaa paahtaa. Kassun liikkeet ovat isot ja irtonaiset, kunhan se jaksaa alkaa töihin! Kilpailutilanteessa Kassu antaa kaikkensa, saa varmasti energiaa yleisön kannustuksesta ja ihailusta.
